Koska lapsi oli flunssainen, kävimme vaimon kanssa vuorotellen pyöräilemässä Ayuthayan raunioilla. Toinen makoili hotellissa nuhanenän ja Ti-Ti nallen seurassa. Ti-Ti ja Angry birds ovat kaksi asiaa joita en pääse pakoon edes toisella puolella maapalloa.
Itse otin pyöräilyyn iltavuoron. Hetkessä muutuin Toyota Avensiksen(farmari, tietenkin) omistavasta perheenisästä uhkarohkeaksi travelleriksi. Ilmiömäiseen suuntavaistooni ja liikennesilmääni luottaen tsygäilin aasialaiseen auringonlaskuun. Eikä siinä kauaa mennyt ennen kuin äitiä tuli ikävä.
Idylliset rauniopuistot muuttuivat auringon laskettua äkkiä synkiksi hiidentorneiksi, joiden lomassa äkäiset kulkukoiralaumat seurailivat eksynyttä länkkäriparkaa. Katuvalojen puute ei ainakaan auttanut asiaa. Siellä missä valoja oli, oli myös paljon liikennettä ja minulla ei vuokrapyörässäni kissansilmää kummempaa turvavarustetta. Nälkäkin oli mutta katukyökin paad thai odotti kaukana pimeyden takana. Löysin turistikartan, jossa luki kolmessa eri kohdassa you are here. Ei ollut apua.
Kun lopulta tajusin ajelleeni ympäri hotellia ja olleeni eksyksissä muutaman hassun mutkan päässä kotoa, olo oli vähintäänkin pöljä. Odottelin hetken pulssin tasaantumista, kuivasin kyyneleet ja marssin tuliaisnuudeleineni perheeni tykö kertomaan tarinaa isin urheasta seikkailusta. Ti-Ti Nalle ei ole koskaan kuulostanut yhtä suloiselta kuin tuona iltana. Anna anteeksi kaikki pahat puheeni, Riitta-täti.
Teemu
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti