Lapsen kanssa lentäminen. Siinä taidemuoto joka vaatii ihmiseltä monenlaisia taitoja. Monimotorista tasapainoilua, pistämätöntä ajoituksen tajua sekä suurta sisimmän tyyneyttä. Jokaisessa osa-alueessa opittavaa riittää, onneksi suuntaamme buddhalaisen sydämen tietouden ytimeen. Toisin sanoen; Perheemme päätti hetkeksi vaihtaa keskiluokkaisen arkijyystön reppureissaajahedonismiin ja lähteä tammikuuksi 2014 Thaimaahan. Pienimmäiseltä, 2-v Ilonalta ei varsinaisesti kysytty mielipidettä mutta hän taitaa joka tapauksessa olla se joka päättää matkan aikataulut.
Matka alkoi Joensuusta aamujunalla että lapsi voisi nukkua hyvät päiväunet matkalla Helsinki-Vantaalle (ei nukkunut), välissä lounas (jota ei syönyt), jonka jälkeen reipas yölento Bangkokiin jonka aikana hän nukkuisi hyvät yöunet (kukapa nyt kakkosluokassa nukkuisi). (Tässä välissä lienee muuten syytä mainita, että lapsi saatiin matkaa edeltävänä iltanakin unille vasta puolen yön jälkeen, liekö vanhempien matkaanlähtöpaniikki tarttunut häneenkin). Ennen lentoa douppasimme nuorimmaisen varsin tukevasti. Nenäsumute pään onteloita avaamaan ja puuduttavat tipat korviin, puhumattakaan pillimehuista lentokentällä.
Itse nousukiito sujui yli odotusten. Lapsi ei osoittanut minkäänlaista lentopelkoa tai kipuilua paineen vaihteluista. Itse ongelmat johtuivat vanhempien pelisilmästä. Lapsi oli jo lähdössä nälkäinen ja stuerttien soppakärry vielä kaukana ykkösluokassa. Asiaa ei helpottanut isän kardinaalivirhe mainita rusinat jotka odottivat ylälokerossa turvavyövalon vielä palaessa. Minuutit valon sammumista odottaessa olivat pitkät ja tilanteen pelasti katastrofilta finnair-lehdestä löytynyt joulupukin kuva. Kuinka paljon iloa lapsi voikaan saada taxfree-lehden muumi-pastillin mainoksesta!
Kun oma muksumme saatiin lopulta syötettyä oli etupenkin lapsen vuoro aloittaa oma konserttinsa. Itkevien lasten vanhemmat vaihtavat keskenään paljon tietäviä hiljaisia katseita. Anteeksipyytelevä aura leijailee jäljiltämme jossain tuolla Siperian yllä.
Bangkokiin saapuminen oli lentoon verrattuna suorastaan lastenleikkiä. Junalla keskustaan, taksilla hotelliin ja maailman makeimmat päiväunet ihanan kovalla aasialaisella patjalla. Kyllä tämä tästä. Ja lopuksi: Tämä on muuten oikeasti tosi kivaa. Välillä on vaan sellainen olo, että rääkkäänkö lastani raahaamalla hänet miljoonakaupunkiin syömään nuudelisopppaa. Aika näyttää.
Teemu
Toistaiseksi opittua:
- Syötä lapsi hyvin ennen lentoa. Ruokakärry liikkuu tosi hitaasti kun on nälkä.
- Laita lapselle ennen lentoa nenäsumutetta ja puuduttavia korvatippoja (kummankaan toimivuudesta ei vielä varmaa näyttöä, koska emme ole kokeilleet ilman)
- Varaa varmaa viihdettä (muumilehti ja finnairin piirretyt eivät riittäneet 2-vuotiaalle)
- Jätä ne lastenrattaat kotiin ja hanki kantoreppu, liina tai paljon jeesusteippiä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti