perjantai 3. tammikuuta 2014

Mene yksin vessaan - Käytännön kokemuksia suurkaupungista kaksivuotiaan kanssa 3.2.

Muutama päivä Aasialaisen suurkaupungin melskettä takana. Tällä rautaisella kokemuksella muutama kokemuspohjainen käytännönvinkki muille reissaajille tai muuten kiinnostuneille:

Mene yksin vessaan.

Eksyin reikä-lattiassa-malliseen vessaan ajatuksella pissitän lapsen ensin ja käyn sitten itse. En suosittele. Lapsen pissattaminen sujui erinomaisesti, mutta siinä vaiheessa, kun kyykin itse asioillani, muksu läpytteli lattialla lainehtivaa likavettä molemmilla käsillään, riisui pikkuhousunsa ja upotti ne samaiseen sontaveteen. Tästä viisastuneena käytän tästä lähtien typyn aina ensin asioille ja ojennan oven takana odottavalla isälle ennenkuin istahdan (tai kyykähdän) itse alas. 
(Emme tiedä kuinka yksin lapsen kanssa matkustavat asian hoitavat ilman että lapsi traumatisoituu peruuttamattomasti)

Reikälattiassa malliset vessat sopivat muuten taaperon istuttamiseen paljon paremmin kuin normaalit posliiniastiat. Muksun jalat asetellaan oikeisiin kohtiin, otetaan tukeva ote kainaloista ja käsketään kyykkyyn. Iho ei koske ollenkaan likaisiin paikkoihin. Siistiä ja hygieenistä.

Työnjako.
Tehkää aikuisten kesken jokaisessa tilanteessa selkeä työnjako, toinen lukee karttaa, neuvottelee taksikuskin kanssa ja maksaa ravintolalaskun, toinen vahtaa herkeämättä säntäilevää muksua. Jokaisesta pulusta innostuvan muksun vahtaaminen vie nimittäin koko huomion, eikä muista toimista tule mitään. 




Ajoissa aterioille!
Todella tärkeää. Hyvää ravintolaa on myöhäistä ryhtyä etsimään siinä vaiheessa, kun kaikilla on jo kiljuva nälkä. Kaikki nälkäiselle lapselle kokanneet tietävät kyllä miksi. 


Vältä ruuhkia.
Liiku suurkaupungissa silloin kun paikalliset eivät liiku. Metrossa ja laivassa voi olla tosi ahdasta.




Älä hötkyile! 
Lapsen riemut ovat yksinkertaisia. Kaksivuotiastamme ovat inspiroineet muun muassa kulkukissat ja -koirat (vain kaukaa ihailtuna!), mopot, tuktukit, koristejoulupukit ja joulukuuset (joita on kaikkialla) sekä kultakalat (“porkkananenäkalat”) puutarhojen kala-altaissa. Lempipuuhaa jo pitkään kotimaassakin on ollut tasapainoilu puistonpenkkien ja muiden matalien korokkeiden päällä tuettuna.


Susanna

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti