lauantai 11. tammikuuta 2014

Pysäkki 3: Chiang Mai

Saavuimme Chiang Main juna-asemalle maanantaiaamuna. Junasta astuttuamme tuli selväksi että nyt ollaan 1000 kilometriä Bangkokista pohjoiseen; Sää oli selkeästi viileämpi. Hotellissakin peittoa sai potkimisen sijaan varastaa kanssanukkujilta, varsinkin kun ikkunassa oli triplalasin sijaan pelkät sälekaihtimet.

Vastoinkäymiset eivät vieläkään loppuneet, sillä lapsemme armas nukke unohtui junavaunuun. Selitäpä siinä muutenkin kiukkuiselle lapselle mihin vauva katosi. Oma suosikkiselitykseni on, että se adoptoitiin thaimaalaiseen perheeseen. Puoliso suosi tylympää "vauva hukkui" -ilmausta.

Suurin yllätys Chiang Main suhteen oli se, että kaupunki on täysin turistien vallassa. Vanhan kaupungin alue oli nimestään huolimatta enimmäkseen täynnä nettikahviloita, krääsäkojuja ja matkatoimistoja. Joka kulmalla oli tarjolla banaanipannaria ja guinnesia, thairuokaa sai välillä etsimällä etsiä burgereiden ja pizzan seasta. Kääntöpuolena toki on, että palvelut toimivat hyvin ja vaihtoehtoja löytyy.

Koska kirjoitus uhkaa taas lipsua tuhkan ripotteluksi, niin todetaan kuitenkin pari asiaa. Kaupunki on oikea temppelibongarin aarreaitta, jossa toinen toistaan komeammat stupat ja pagodat tulevat vastaan lähes joka kulmalla.  Lisäksi nautimme Chiang Maissa myös reissun toistaiseksi parhaat eväät. Tästä on paljolti kiittäminen Tomia, joka on paennut Suomen talvea kaupunkiin jo 12 vuoden ajan. Tomi vei meidät testaamaan burmalaista keittiötä, joka osoittautui hämmästyttävän herkulliseksi. Mahtavat tuliset salaatit ja korianterilla täytetyt lihapullat herättävät vieläkin onnen kyyneleitä. Ko. Ravintola(Swan) löytyy muuten paraatipaikalta kaupungin itäreunasta, joten salaisuudesta ei ole kyse.

Oman rentoututtavan lisänsä toi mahtava thaihieronta, jonka saimme naisten vankilan hierontalaitoksessa. Vangit opiskelevat hierojiksi kiven sisässä, harjoittavat ammattia vankilan omassa hierontalaitoksessa ja saavat rahat duunista kärsittyään tuomionsa. Äärimmäisen rentouttavan ja rauhoittavan hieronnan jälkeen ei voinut olla pohtimatta, mikä rikos hierojalla oli taustallaan.

Ennen kaikkea Chiang Mai lienee monille välietappi kohti vuoristoseutuja tai luontokohteita. Itse totesimme, että siirtymät lapsen kanssa olivat olleet sen verran raskaita, että Pain vuoristokylä sai jäädä väliin.  Tosiasia on, että kaksivuotias tarvitsee tilaa ryntäillä ja tutkia ympäristöään, ja sitä Thaimaan suurista kaupungeista ei juuri löydy. Oli aika hylätä ahtaat ja ruuhkaiset kujat ja lunastaa lupaukset hiekkakakkujen tekemisestä palmupuiden katveessa. Rehellisesti sanottuna sitä taisin itsekin eniten kaivata.

Tule hyvä kakku.
Teemu

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti