Ennen matkalle lähtöä lueskelin perheellisten lomakertomuksia ja matkablogeja. Eräs virsi toistui tekstistä toiseen. Lapsen kanssa matkustaminen ei muka juurikaan eroa itsekseen matkustamisesta. Aivan samoja asioita voi puuhailla muksun kanssa tai ilman.
Olen eri mieltä!
En tiedä mitä entisen elämänne reissuilla puuhailitte, mutta kyllä minä ainakin lähtisin kahden vuorokauden mittaiselle vuoristovaellukselle, jos kantorepussa ei kiikkuisi 2-vuotias matkaseuralainen. Kiipeäisin kiviselle kukkulalle ja koluaisin kaikki kulttuurikohteet.
Kaikkea siirtymistä majoitukseen on täytynyt miettiä uudesta vinkkelistä.
Aiemmilla reissuillani hotellilla ei ole koskaan ollut niin väliä. Hotelli on paikka, jossa nukutaan. Lomakokemukset hankitaan hotellialueen ulkopuolella. Lapsen kanssa matkustaessa hotellia buukatessa on kuitenkin pitänyt kiinnittää huomiota muuhunkin kuin helppoon sijaintiin ja halpaan hintaan.
Kaikissa hotelleissa, joissa olemme majoittuneet on ollut pieni puutarha tai piha-alue, jossa muksu on saanut iltasella kirmailla vapaasti. Tästä on ollut iloa pitkien kaupunkipäivien jälkeen, Thaimaan suuremmissa kaupungeissa kun on liikenteen ja väentungoksen vuoksi hyvin vähän paikkoja, joissa lapsen voi päästää vapaasti juoksentelemaan. Puutarhasta on ollut iloa myös lapsen painuessa aikaisin yöpuulle. Vanhemmat ovat voineet hetken aikaa istuskella viihtyisästi ulkosalla, itkuhälyyttimen kantomatkan päässä.
Viimeisimmästä hotellistamme, Chiang Maista löytyi myös jotain, mitä en ikinä uskonut tarvitsevani: uima-allas. En ole koskaan ymmärtänyt hotellialtaita. Rantakohteissa pääsee uimaan mereen ja kaupunkikohteissa uiminen ei mielestäni kuulu kuvioon. Mutta kun Chiang Main majoitusta etsiessämme törmäsimme halpaan uima-altaalla varustettuun vaihtoehtoon, emme epäilleet hetkeäkään. Ajattelimme, että uima-altaasta olisi edes hieman iloa kaksivuotiaalle, joka kyselemättä raahataan vanhempien perässä jo kolmanteen kaupunkikohteeseen. Lapsen väsyessä voisimme vuoroissa koluta temppeleitä ja pitää vahtia pulikoivalle lapselle. Ainakin se helpottaisi vanhempien syyllisyyttä ja huonoa omaatuntoa.
Uima-altaasta ei lopulta irronnut niin paljon riemua, kuin olimme kuvitelleet. Ensimmäisenä päivänä flunssasta toipuvaa lasta ei uskallettu päästää altaaseen, jonne hän tietysti kovasti mieluili. Kun altaaseen sitten lopulta päästiin, paljastui, että vesi oli pohjoisen viileiden öiden vuoksi harmillisen kylmää. Kovin kauan ei voinut pulikoida.
Nyt onneksi olemme jo meren äärellä. Siitä lisää tuonnempana.
Susanna
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti