perjantai 3. tammikuuta 2014

Matkajalkineiden ABC


Rinkkaa pakatessa eniten päänvaivaa aiheuttaa usein oikeanlaisen matkakengän valinta. Valitako sklobot maratoonarimittaiselle sightseeingille, kostealle viidakkovaellukselle, luksusklubin sykkeeseen vaiko raukeaan rantakäyskentelyyn? Kaikkea ei voi saada ja valintoja on tehtävä. Jos rinkkaasi mahtuvat kolmet kengät, olet todennäköisesti unohtanut pakata jotain tosi tärkeää. Itse mahdutan rinkkaan mielelläni myös vaihtokalsarit, joten ideaalitilanteessa ainoat kengät mukana ovat jalassa lähtiessä.
Onnellisen mokan kautta täydellinen reissumono löytyi heti lähdössä. Kun pääsimme kotoa Joensuun juna-asemalle tajusin unohtaneeni kevyet lenkkarit joiden piti olla ainoat reissukenkäni. Takaisin ei ehtinyt jääntyä ja pian juna puksutti kohti helsinkiä, minulla mukanani vain talvikengät. Jotain oli keksittävä.
Onneksi huoltoryhmämme Lappeenrannassa pelasti tilanteen. Pienen soittokierroksen jälkeen saimme appiukon piraatticrocsit asemalaiturille toimitettuna. Pikaisessa vaihto-operaatiossa jätimme myös kaikki talvivaatteemme Etelä-Savoon ja suuntasimme Helsinkiin lomavaatteissamme. Vantaan sää oli joulun välipäivinä mitä mainioin kulkea crocseissa, mitä nyt sukat voivat vähän lätäkössä kastua.

Nyt olen tallustellut tropiikissa samoilla jalkineilla jo viikon ja todennut muut kengät tarpeettomiksi. Crocseja voi käyttää kaupungissa, rannalla, viidakossa ja suihkussa. Ne voi varaaninkakkaan astuttuaan pestä ja laittaa saman tien jalkaan. Kantapäissä ei ole hiertymän hiertymää. Pitkään harhailin kaiken maailman paljasjalkatossuissa, nyt olen kääntynyt valoa päin. Eläköön tämä avaruusajan suutaritaidonnäyte.
Teemu

Opittua:

- unohda muut kengät.

Mene yksin vessaan - Käytännön kokemuksia suurkaupungista kaksivuotiaan kanssa 3.2.

Muutama päivä Aasialaisen suurkaupungin melskettä takana. Tällä rautaisella kokemuksella muutama kokemuspohjainen käytännönvinkki muille reissaajille tai muuten kiinnostuneille:

Mene yksin vessaan.

Eksyin reikä-lattiassa-malliseen vessaan ajatuksella pissitän lapsen ensin ja käyn sitten itse. En suosittele. Lapsen pissattaminen sujui erinomaisesti, mutta siinä vaiheessa, kun kyykin itse asioillani, muksu läpytteli lattialla lainehtivaa likavettä molemmilla käsillään, riisui pikkuhousunsa ja upotti ne samaiseen sontaveteen. Tästä viisastuneena käytän tästä lähtien typyn aina ensin asioille ja ojennan oven takana odottavalla isälle ennenkuin istahdan (tai kyykähdän) itse alas. 
(Emme tiedä kuinka yksin lapsen kanssa matkustavat asian hoitavat ilman että lapsi traumatisoituu peruuttamattomasti)

Reikälattiassa malliset vessat sopivat muuten taaperon istuttamiseen paljon paremmin kuin normaalit posliiniastiat. Muksun jalat asetellaan oikeisiin kohtiin, otetaan tukeva ote kainaloista ja käsketään kyykkyyn. Iho ei koske ollenkaan likaisiin paikkoihin. Siistiä ja hygieenistä.

Työnjako.
Tehkää aikuisten kesken jokaisessa tilanteessa selkeä työnjako, toinen lukee karttaa, neuvottelee taksikuskin kanssa ja maksaa ravintolalaskun, toinen vahtaa herkeämättä säntäilevää muksua. Jokaisesta pulusta innostuvan muksun vahtaaminen vie nimittäin koko huomion, eikä muista toimista tule mitään. 




Ajoissa aterioille!
Todella tärkeää. Hyvää ravintolaa on myöhäistä ryhtyä etsimään siinä vaiheessa, kun kaikilla on jo kiljuva nälkä. Kaikki nälkäiselle lapselle kokanneet tietävät kyllä miksi. 


Vältä ruuhkia.
Liiku suurkaupungissa silloin kun paikalliset eivät liiku. Metrossa ja laivassa voi olla tosi ahdasta.




Älä hötkyile! 
Lapsen riemut ovat yksinkertaisia. Kaksivuotiastamme ovat inspiroineet muun muassa kulkukissat ja -koirat (vain kaukaa ihailtuna!), mopot, tuktukit, koristejoulupukit ja joulukuuset (joita on kaikkialla) sekä kultakalat (“porkkananenäkalat”) puutarhojen kala-altaissa. Lempipuuhaa jo pitkään kotimaassakin on ollut tasapainoilu puistonpenkkien ja muiden matalien korokkeiden päällä tuettuna.


Susanna

Bangkokin mummot ja yksi vaalea mimmi 2.1.

Jossain vaiheessa ensimmäisenä matkapäivänä mielessäni saattoi käväistä ajatus, “onpas nyt paljon huonoa tuuria matkassa”. Juuri nyt kyseinen ajatus huvittaa - tai oikeastaan hävettää. Täällä sitä ollaan Bangkokin melskeessä koko perheen voimin. Taidan olla maailman onnekkain äiti. 


Bangkokiin saapuessani olin varautunut totaaliseen kaaokseen ja kulttuurishokkiin. Mielipuolisesta liikennekulttuurista ja väentungoksesta huolimatta kaupunki kuitenkin yllätti minut siisteydellään, vieraanvaraisuudellaan ja ennenkaikkea ystävällisyydellään (tästä lisää hieman alempana). Tästäkin huolimatta ensimmäisen päivän iltana iski hetkellinen pakokauhu. Juoksentelevaa kaksivuotiasta sai pitää liikenteen vilinässä kaiken aikaa aloillaan, varsinkin kun neito oli uuvuttavan lentomatkan jäljiltä hieman ylikierroksilla. Kun iltayhdeksältä uudenvuoden rakettien paukkuessa painuimme pehkuihin, mietin, onko tässä mitään järkeä. Onko tämä vain epätoivoinen yritys pitää kiinni siitä niin sanotusta entisestä elämästä. Saatoinpa miettiä sitäkin, että tällaista tämä minun elämäni nyt tässä pisteessä on. Ainutlaatuinen uudenvuodenaatto Bangkokissa jää kokematta, koska perheenäidin on mentävä iltauutisten aikaan nukkumaan.

Seuraavana aamuna yhdentoistatunnin yöunien jälkeen tuntui jo paljon paremmalta. Muistin onnistuneen reissun avaimet: nuku ja syö hyvin. Väsyneenä ja nälkäisenä turhauttaa yhtälailla perheellistä kuin perheetöntäkin. Lapset ovat oivallisia mittareita, jotka ilmoittavat uhkaavasta turhautumisesta välittömästi. 



Thaimaalaiset ovat todella ystävällisiä ja avuliaita. Erityisesti kaksivuotias pellavapää kerää rutkasti positiivista huomiota. En ole missään tuntenut itseäni lapsen kanssa yhtä tervetulleeksi kuin täällä. Taksikuskit, katujen mummot ja ruokakojujen sedät vilkuttelevat ja lirkuttelevat tyttärelle kaikkialla. Vaikka lapsemme ei ole millään mittakaavalla ujo tapaus, menee hänkin tästä huomiosta välillä hiljaiseksi ja vaivaantuneeksi. Enimmäkseen hän kuitenkin moikkailee,  naureskelee ja kertoilee Thaimaan ystäville juttuja Titi-nallen konsertista ja joulupukista oudolla pohjoisella kielellä.

Susanna



Opittua:
- Thaimaa on hämmästyttävän lapsiystävällinen paikka. Mummot ja muut muijat suorastaan vievät länkkärilapsen vanhempien käsistä. Ujompi lapsi voi säikähtää, joten opetelkaa kertomaan että lapsi on ujo eli “ki-aye”

"Wentokoneella Thaivaaseen" 30.12 - 31.12

Lapsen kanssa lentäminen. Siinä taidemuoto joka vaatii ihmiseltä monenlaisia taitoja. Monimotorista tasapainoilua, pistämätöntä ajoituksen tajua sekä suurta sisimmän tyyneyttä. Jokaisessa osa-alueessa opittavaa riittää, onneksi suuntaamme buddhalaisen sydämen tietouden ytimeen. Toisin sanoen; Perheemme päätti hetkeksi vaihtaa keskiluokkaisen arkijyystön reppureissaajahedonismiin ja lähteä tammikuuksi 2014 Thaimaahan. Pienimmäiseltä, 2-v Ilonalta ei varsinaisesti kysytty mielipidettä mutta hän taitaa joka tapauksessa olla se joka päättää matkan aikataulut.


Matka alkoi Joensuusta aamujunalla että lapsi voisi nukkua hyvät päiväunet matkalla Helsinki-Vantaalle (ei nukkunut), välissä lounas (jota ei syönyt), jonka jälkeen reipas yölento Bangkokiin jonka aikana hän nukkuisi hyvät yöunet (kukapa nyt kakkosluokassa nukkuisi). (Tässä välissä lienee muuten syytä mainita, että lapsi saatiin matkaa edeltävänä iltanakin unille vasta puolen yön jälkeen, liekö vanhempien matkaanlähtöpaniikki tarttunut häneenkin). Ennen lentoa douppasimme nuorimmaisen varsin tukevasti. Nenäsumute pään onteloita avaamaan ja puuduttavat tipat korviin, puhumattakaan pillimehuista lentokentällä.


Itse nousukiito sujui yli odotusten. Lapsi ei osoittanut minkäänlaista lentopelkoa tai kipuilua paineen vaihteluista. Itse ongelmat johtuivat vanhempien pelisilmästä. Lapsi oli jo lähdössä nälkäinen ja stuerttien soppakärry vielä kaukana ykkösluokassa. Asiaa ei helpottanut isän kardinaalivirhe mainita rusinat jotka odottivat ylälokerossa turvavyövalon vielä palaessa. Minuutit valon sammumista odottaessa olivat pitkät ja tilanteen pelasti katastrofilta finnair-lehdestä löytynyt joulupukin kuva. Kuinka paljon iloa lapsi voikaan saada taxfree-lehden muumi-pastillin mainoksesta!


Kun oma muksumme saatiin lopulta syötettyä oli etupenkin lapsen vuoro aloittaa oma konserttinsa. Itkevien lasten vanhemmat vaihtavat keskenään paljon tietäviä hiljaisia katseita. Anteeksipyytelevä aura leijailee jäljiltämme jossain tuolla Siperian yllä.


Bangkokiin saapuminen oli lentoon verrattuna suorastaan lastenleikkiä. Junalla keskustaan, taksilla hotelliin ja maailman makeimmat päiväunet ihanan kovalla aasialaisella patjalla. Kyllä tämä tästä. Ja lopuksi: Tämä on muuten oikeasti tosi kivaa. Välillä on vaan sellainen olo, että rääkkäänkö lastani raahaamalla hänet miljoonakaupunkiin syömään nuudelisopppaa. Aika näyttää.


Teemu


Toistaiseksi opittua: 

- Syötä lapsi hyvin ennen lentoa. Ruokakärry liikkuu tosi hitaasti kun on nälkä.
- Laita lapselle ennen lentoa nenäsumutetta ja puuduttavia korvatippoja (kummankaan toimivuudesta ei vielä varmaa näyttöä, koska emme ole kokeilleet ilman)
- Varaa varmaa viihdettä (muumilehti ja finnairin piirretyt eivät riittäneet 2-vuotiaalle)
- Jätä ne lastenrattaat kotiin ja hanki kantoreppu, liina tai paljon jeesusteippiä.